Kuka minä olen?

Heippa kaikki! Kirjoittaminen on taas hieman jäänyt kaiken muun kiireen takia hieman vähemmälle. Tässä ollut paljon kaikkea, josta kerron myöhemmin tarkemmin kuvien kera.

Tämän tekstin tarkoituksena ajattelin kertoa hieman enemmän itsestäni, menneisyydestäni ja siitä, kuka minä oikeasti olen... Minulla on paljon kavereita,ystäviä ja tuttuja mutta harva tietää minusta kuitenkaan ihan kaikkea. En tähän kaikkein arimpia asioita kirjoita koska ne eivät kuulu muille mutta kerron enempi itsestäni muuta.

Eli olen syntynyt 25.02.1991 ja olen nyt siis JO 24-vuotias. Kun muistelen lapsuutta ja katselen vanhoja valokuvia niin usein mietin, että olenko oikeasti elänyt joskus tuon ajan? Tuntuu kuin elämä jota elän tapahtuu juuri nyt ja menneisyys olisi kuin pelkkä tarina omasta elämästäni jota en olisi oikeasti elänyt. Tuntuu hassulta kun ajattelen joskus näin, toki muistan lapsuuteni ilman kuvia ja videoitakin, mutta jotenkin ajantaju on kadonnut :) Ikävä niitä aikoja <3 Tässä osa kuvista, lisää tulossa kun löydän lisää materiaalia <3

Sain ihanan ja parhaan pikkuvelin Markuksen <3

Lapsuuteni oli aivan ihanaa aikaa! Asuimme perheeni kanssa Sepänkylässä Orvokkitiellä. Minulla oli paras kaveri nimeltä Sonya, joka oli minulle hyvin tärkeä. Koimme paljon yhdessä ja olimme kuin siskokset, aina yhdessä. Olin pienenä hyvin avoin ja ulospäinsuuntautunut josta johtui että minulla oli paljon kavereita. Lapsena minulle tärkeimpiä asioita oli perhe, Sonya, my little ponyjen kerääminen, gogot ja joulunvietto. Jos ajassa voisi matkustaa takaisin niin en muuttaisi siitä mitään, se aika oli ihanaa ja sitä on nyt ihana muistella. Kesäisin matkustimme aina Naantaliin, jossa vietimme kesälomaa. Rakastan sitä kaupunkia, todella <3

Ollessani muistaakseni 10-vuotta elämäni muuttui. Muutimme pois ihanasta Orvokkitiestä. Muutimme Almantielle, jossa tuntui että helvetti alkoi. Aluksi kaikki tuntui olevan hyvin, rakastuin elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti yhteen naapurin poikaan, myöhemmin tämän veljeen. Asia ei edennyt koskaan minnekään, tosin olinhan niin pieni etten tajunnut mistään mitään. Sain uusia kavereita...mutta sitten. Huomasin itsessäni että aloin muuttua. Olin paljon arempi ja minulle tuli ahdistusoireita, joka pääasiassa näkyi pakko-oireisena häiriönä, jonka laukaisi ahdistus. Tiesin jotenkin, että kaikki ei ole hyvin... hassua että kymmenvuotias tajuaa sellasia vaikkei itse asiaa näe.

Muistaakseni vuotta myöhemmin vanhempani erosivat ja siitä alkoi elämäni vaikeimmat vuodet ja tästä en halua enää puhua enempää.. Sen sanon että tähän liittyi paljon muutakin..

Vuonna 2007 pääsin lukioon joka oli yksi elämäni parhaimpia päätöksiä ja jälkeenpäin muisteltuna aivan mahtavat 3 vuotta opintoja takanapäin. Paljon uusia ystäviä, kotoa muutin pois 18-vuotiaana. Lukiosta en aivan muiden tahtiin valmistunut tai oikeastaan valmistuin mutta ruotsin yo-koe ei mennyt kuin vasta kolmannella yrittämällä läpi. En enää jaksanut uskoa saavani YO lakkia mutta kuina kävikään, minusta tuli ylioppilas vuonna 2011 talvella. Kaikkein tärkeintä minulle oli se, että iskä pääsi katsomaan minun lakitusta, koska aikaisemmin hän oli suuressa leikkauksessa, joka epäonnistui (taas) ja olin menettää hänet silloinkin. Olin niin onnellinen ja ylpeä, että oikeasti tein sen!

Minä 16-17 vuotta

Penkkarit

Penkkari asu

Lukion jälkeen lähtin opiskelemaan Vaasan Ammattiopistoon kokiksi. Hassua sanoa, mutta silloin rakastin olla koulussa, pidin opiskelusta ja odotin kokeita! Valmistuin kokiksi kiitettävin arvosanoin ja stipendin kera vuonna 2012. Tämän jälkeen lähdin vielä opiskelemaan tarjoilijan tutkintoa samaan kouluun ja opinnot kestivät vuoden. Tarjoilijaksi valmistuin keväällä 2013. Monien ihanien asioiden lisäksi tapahtui ikävääkin kun vanha lapsuudenkaverini teki itsemurhan. Tuntui oudolta kuulla että jotain ihmistä ei vain enää ole. En ollut vielä silloin tottunut siihen...

Kokinpuolen opiskelussa huonoa oli vain se, että aloin kamalasti lihoamaan ja yleiskunto laski huomasti. Lukiosta lähtiessäni painoin noin 55 kiloa, mutta kokkikoulun päätteeksi painoin jo yli 90 kiloa... Voin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti.

Lakitus 2011

10kk myöhemmin

Aloin jälleen stressaamaan ja ahdistumaan kaikesta mahdollisesta ja tällöin painoni lähti taas laskuun. En aloittanut mitään harrastusta,diettiä, liikuntaa yms mutta laihduin noin 11 kuukaudessa -33kiloa. En enää halunnut syödä ja jätin ruokailuja väliin. Oikeastaan päivän ruoka mitä söin tai oikeastaan join oli kahvi, Ei tervettä, mutta enpähän ollut enää läski. (oli tuolloin ajatukseni)

Tuo ajattelutapa onneksi muuttui kun sain parisuhdeasiani, ahdistukseni ja arkeni muuten kuntoon ja nyt voin jo paremmin. Olen töissä, minulla on ihana poikaystävä, ihana koira ja paljon tärkeitä ystäviä ja kavereita. Tässä vaiheessa tutustuin joihinkin ihmisiin/ihmiseen,joka teki elämästäni taas hemmetin vaikeaa ja minulta meinasi jäädä tarjoilijantutkinto suorittamatta tämän ihmisen ongelmien selvittelyyn... Osa tietää ketä tarkoitan ja en enempää halua kirjoittaa muidenkin tutustusta ihmisestä joten ei siitä sen enempää... En ole kyseisen ihmisen kanssa enää minkäänlaisissa tekemisissä.

Viime keväänä sattui kuitenkin taas ikäviä asioita, kun mummu kuoli.. Hautajaiset olivat todella koskettavat. Toki surin mummua aivan käsittämättömästi ja itkin ihan älyttömästi mutta siinä samalla iskää katsellessa mietin, että mitenköhän reagoisin, jos ne olisivatkin iskän hautajaiset. Tällainen inhottava ajatus sai minut itkemään vain entisestäni...ei siihen tullut loppua. Toivoin vain, että siihen olisi vielä monia monia vuosia aikaa ennen kuin mitään sellaista tapahtuisi... Muuten kevääni sujui hyvin töiden ja arjen keskellä.

Kesä alkoi hyvin, sain kesätöitä ja oli tosi kaunis ja lämmin kesä. Olin innoissani kesästä kunnes jälleen tapahtui jotain...jotain jota olin pelännyt koko ikäni.. Iskä kuoli vakavan sairauden, lukuisten hoitovirheiden ja kipujen takia 29.7.2014... Olin niin surun murtama, olin niin vihainen, olin niin surullinen mutta kaiken tämän lisäksi helpottunut että tämä kaikki helvetti isän kohdalla on viimein ohi. Ne kivut ja tuskat olivat kamalaa katsottavaa...Kumpa olisin voinut tehdä vielä jotain..Iskä jaksoi olla vahva, heittää vitsiä hoitajille ja läheisille ja olla vahva kunnes jaksaminen muuttui elämästä taisteluksi. Markus oli paikalla kun iskä kuoli. Elämäni inhottavin asia... Menetin osan elämääni siinä samalla, kukaan ei ole ollut minulle sellainen tukipilari kuin mitä iskä oli... Muistoissani nyt ja ikuisesti <3 Me tavataan vielä <3

Nyt on melkein vuosi kulunut ja olen päässyt pahimman yli vaikka tuon äskeisen kirjoittaminen teki kipeää. Ehkä kirjoitan tämän postauksen nyt siksi koska näin viime yönä unta iskästä ja muistan unen, itkin kovasti ja kuulin Idan itkua taustalla... Herään siihen kun Harri herättää minut itkuun, kasvoni olivat aivan kyyneleissä. Minusta tuntuu, että siinä unessa oli jotain. En vielä tiedä että mitä mutta jotain. Lisäksi minun on pitänyt jo hetken kirjoittaa tämä. En välttämättä kirjoita tätä tänne siksi että muut lukevat nämä mutta tämä blogi auttaa minua pohtimaan ja käsittelemään omia asioitani joten siksi kirjoitan näitä tänne, oikeastaan omalle itselleni.

Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni ja olen löytänyt jonkunlaisen rauhan. Olen saanut työpaikan jossa todellakin viihdyn, minulla on ihanat työkaverit, minulla on ihana koti ja poikaystävä, koira, hamsteri ja ihana perhe ja ystävät! Mitä muuta tarvitsen? :) Minulla on kaikki mitä tarvitsen..

Mitkä asiat saavat sinut onnelliseksi? Minut saa läheisyys, se että tunnen itseni rakastetuksi, pyykkien vieminen ulos kuivumaan, luontoretket, tähtitaivaan katseleminen kahvikupin kanssa, leffaillat, ystävät, perhe. Rakastan myös lapsuuteni muistelemista, vanhojen päiväkirjojen lukemista, muistelemista ylipäänsä... palata aikaa kun kaikki oli vielä hyvin ja ei tarvinnut murehtia mistään.
Nyt  olen kuitenkin löytänyt rauhan ja toivon, että sitä ei horjuta nyt mikään... Olen harrastanut cosplayta nyt kymmenen vuotta ja harrastus on minulle vieläkin erittäin lähellä sydäntä. Minulla on ollut myös jyrsijöitä lemmikkinä monta kymmentä yhteensä, kaksi kissaa mutta ne ovat nyt Heinin luona ja tällä hetkellä minulla on Kääpiövillakoira tyttö nimeltä Siri ja Tintti niminen hamsteri. Olen erittäin eläinrakas ihminen <3 Eihän tässä nyt ole puoliakaan minun elämästä mutta en tehnty mitään muistiinpanoja tätä tehdessä joten kirjoitin vain mitä mieleen tuli. Ehkä kuitenkin kaikki tietää tarpeeksi hyvin, kuka minä olen :D ^^''

Elämässä tapahtuu aina jotain pahaa ja kamalaa mutta minusta niistä on vain selviydyttävä ja kasvettava..aina löytyy jotain joka saa sinut onnelliseksi. Aika parantaa haavat ja niistä haavoista arvet muistuttavat meitä aina mutta aina kannattaa miettiä, että ne ikävyydet ollaan voitettu <3

Lisään tähän hieman kuvia mitä arkistoistani löytyi teemaan liittyen.

Hieman kuvamateriaalia vuosien varrelta ^^

Ernu vuodet ;)

Koskaan ei ole liian vanha pelleilläkseen siskon kanssa ;)

Rakas <3 Pian kolme vuotta yhteistä taivalta takana <3

Tässä oli nyt hieman taas ajatuksien ja muistojen purkamista. Teki hyvää kirjoittaa, pitkästä aikaa. Jos jollakin on jotain kysyttävää niin saa kysyä ihan vapaasti. Elämä hymyilee jos sille hymyilee takaisin! :) Kiitos kun luit ja palaillaan ensikerralla! Heippu kaikki ja toivottavasti teillä oli hyvä vappu! :)