Perjantaina töiden jälkeen tulin kotiin ja aloin heti valmistelemaan voileipäkakkuja lauantaisiin Sarin ja Matin häihin. Torstaina olin ostanut jo kaikki tarvittavat ainekset eli sain heti aloittaa kotiin päästyäni. Kakut sain valmiiksi ja kuorrutin mutta koristelin vasta launatai aamuna. Perjantaina kun sain kakut valmiiksi niin poikkesin yhdelle oluelle mällikseen poikien kanssa. Siellä oli Harri, Osku, Kaitsu, Antti, Paavo ja ja... oliko muita?
Kinkkuvoileipäkakku |
Kalavoileipäkakku tonnikalatäytteellä |
Lauantai alkoi surullisissa ja haikeissa merkeissä koska oli Vaarini hautajaiset. Oli kaunis kesäinen päivä, hienoin pitkään aikaan. Hautajaiset sujui mielestäni hyvin vaikka aina ne ovat hyvin ahdistavia tapahtumia. Vaari haudattiin arkkuhautauksella samaan hautaan mummum ja iskän kanssa <3 Vieraita oli suht paljon. Paljon sukulaisia joita en ole aikasemmin nähnyt mutta joihin nyt tutustuin. On mielenkiintoista kuinka tällaiset tapahtumat kuitenkin aina yhdistää ihmisiä. Kahvitilaisuus pidettiin Huutoniemen seurakuntasalissa jossa oli tarjolla todella hyvää lihakeittoa ja kakkukahvit. Raunolla oli todella hieno puhe ja aivan todella koskettava videonpätkä kuvista koottuna. Niissä oli Vaari nuorena, aivan samannäköinen kun Markus nykyään. Niissä näkyi mummu ja heidän elämäänsä kauan kauan sitten. Kun videolla näkyi kuvia iskästä vauvana, nuorena ja meidän syntymien jälkeen niin itkin...itkin niin kovasti että tuntui että menetän tajuntani. Se ikävän määrä oli rajaton...tulee aina olemaan <3 Hyvin koskettava, hyvin hieno, hyvin tunnerikas tunne <3
Oli todella hauska myös kuulla kuinka tietyt asiat ovat periytyneet sukupolvelta toiselle ja se selittää monia asioita, joita mekin tänäpäivänä teemme. Suvussani ihailtavaa on se, että pienestä osataan olla tyytyväisiä, sisulla ja tahdonvoimalla jatketaan elämää vaikka surua ja vastoinkäymisiä tulee ja kaikkein tärkein on lähimmäisenrakkaus! Aina on ollut ihmiset tukena ja turvana, koskaan ei ole tarvinnut pelätä jäävänsä vaikeissa tilanteissa yksin. Ketään ei jätetä yksin.. Voin olla siitä ylpeä.
Kun kahvitilaisuus oli ohitse niin lähdin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet jonka jälkeen valmistauduin Harrin kanssa lähtemään Matin ja Sarin häihin. Osku toimi kuskina ja tuli meitä hakemaan puoli seitsemän aikaan. Hääjuhla oli todella mukava, oli hyvää ruokaa ja seuraa! Aivan ihana ilta! Sai tutustua uusiin ihmisiin enkä ollut läheskään yhtä arka kuin viimekerralla, jotka taisivat olla tuparit. Olen toisinaan hyvin ujo ja arka uusien ihmisten kanssa ja sitten joskus taas hyvin avoin ja uloispäinsuuntautunut. Illan päätteeksi päätimme piipahtaa keskustassa jossa vierähti aika valomerkkiin saakka. Shellin kautta kanakori kainaloon ja kotiin nukkumaan. Tämä päivä on ollut hieman pöhö mutta tunne siitä, että huomenna ei tarvitse lähteä aamulla yhtään minnekään saa minut hymyilemään. Tosin siskon lupasin aamulla kymmenen aikaan hakea, käydään keskustassa ja heitä Idan sen jälkeen bussiasemalle josta Idan matka jatkuu kohti Virtoja (kirjoitetaanko se noin) Neean luokse.
Tämä sunnuntai minulla on tosiaan mennyt aika hyvin peiton alla ja menen sinne vielä takaisin. Vähän lepoa ja huomenna taas sitten jaksaa. Välillä on ihana vain olla tekemättä mitään,näkemättä ketään ja vaan olla. Tuntuu että muuten on kokoajan menossa ja tekemässä jotain eikä ehdi yhtään vaan olla. Nyt on se aika koittanut. Ollut hyvin tunnerikas viikonloppu suuntaan ja toiseen. Oodotan niiiiin kovasti perjantaita että päästään lähtemään Ouluun! Saa pakata tavarat ja lähteä yhdessä pois täältä Vaasasta hetkeksi. Suunnitteilla on kalastusreissua, festareille lähtöä päiväreissulle Harrin porukoiden kanssa, asuntoautoilua, teltassa nukkumista, shoppailua ja grillaamista, tuttujen näkemistä ja kaikkea muuta mukavaa. Suunnittelin, että jos jokupäivä saisin kyydin Oulun keskustaan aamulla niin minut voi sitten hakea iltapäivällä pois. Kierrän kaikki vähääkään kiinnostavat kaupat, käyn ainakin kerran terasilla, kahvilla ja minun on pakko löytää uudet kesäkengät. Ehkä tää on sitä omaa aikaa itseni kanssa? Aivot narikkaan ja menoksi. Tiedän että kun palaan Tyrnävälle niin siellä minua odottaa kunnon puusauna ja yksiä elämääni tärkeimpiä kuuluvia ihmisiä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti